tiistaina, kesäkuuta 15, 2010 Sorrow

Sorrow's my body on the waves
Sorrow's a girl inside my cake
I live in a city sorrow built
It's in my honey, it's in my milk

Don't leave my hyper heart alone on the water
Cover me in rag and bone sympathy
'Cos I don't wanna get over you
I don't wanna get over you

The National - Sorrow

torstaina, huhtikuuta 15, 2010 It just shouldn't be so hard

Päivän lainaus:

So many people. So much energy and drama just trying to find someone who's almost never the right person anyway. It just shouldn't be so hard.

- Lisa Cuddy

maanantaina, huhtikuuta 12, 2010 Huono häviämään

Mä olen säälittävä. Olen palannut samaan tilanteeseen, mihin aina palaan. Olen onneton, saamaton, väsynyt mutta uneton, turtunut. Alan masentua.

Viime aikoina olen käyttäytynyt ja antanut itseni käyttäytyä itsekkäästi. En halua välittää ihmisistä. Minä vain tarvitsen ihmisiä. Elämään ei mahdu juuri paljon muuta kuin minä ja paha olo ja kaikki se, millä yritän saada pahaa oloa pysymään poissa. Välttelen romahdusta, joten murenen hitaasti. Ihmiset on vain yksi tapa pitää ajatukset muualla.

Olen idiootti.

Kaiken lisäksi vielä haluan selkeästi olla idiootti. Koska kyllä minä oikeasti välitän ihmisistä ja elämässä on muutakin. Teen itsestäni onnettoman, koska silloin minun ei tarvitse kohdata asioita. On helpompaa keksiä syitä, miksi ei voi onnistua ja lopettaa yrittäminen kuin kestää omaa epäonnistumistaan.

Vaikeeta olla iso luuseri, jos on huono häviämään.

maanantaina, maaliskuuta 29, 2010 Huomenna

Ei tee mieli nukkua. Ei tee mieli paljon muutakaan. Huomenna on uus päivä. Toivottavasti se on parempi.

Ja mun tekee taas mieli takertua jokaiseen, joka kulkee ohi...

You Can't Borrow Love

On aika paha olo. Ahdistaa. Stressaan nyt jostain tyhmästä työasiasta, enkä osaa jättää sitä omaan arvoonsa, vaikka kyseessä ei ole iso juttu.

Mutta ennen kaikkea mulla on yksinäinen olo. Ajattelin ensin, että mulla on ikävä ja varmaan mulla vähän onkin. Olisi enemmänkin, jos en taas pakoilisi asioita. Tiedän, että se iskee jossain vaiheessa aika kovaa. Mutta mä en haluais olla yksin. Mä haluaisin lainata sitä lämpöä ja huolenpitoa hetken aikaa.

Mutta vielä enemmän mulla on sellanen olo, että tekisi mieli pyytää anteeksi kaikkea sitä pahaa oloa, mitä olen aiheuttanut. Toivottavasti olet kunnossa.

Open Mind

Inspiroiduin ihmisestä, joka sanoi pyrkivänsä elämään avoimemmin. Hämmennyin tavasta, jolla hän kertoi omasta elämästään ja lapsuudestaan, joka oli surullinen ja vaikea, ja tavasta, jolla hän myönsi vikojaan ja virheitään ja toisaalta kehui itseään. Se sai minut jälleen ymmärtämään kuinka paljon valehtelen itselleni, kuinka epärehellinen olen - kuinka sulkeutunut.

Jotenkin tuntuu, että jos voisin myöntää itselleni omat virheeni ja yrittää hyväksyä ne, voisin ehkä jollain tapaa puhdistautua. Ja ehkä voisin olla rehellisempi, avoimempi, vapaampi, onnellisempi. Enää pitää selvittää miten. Olen aika varma etten pysty siihen yksin. En oikeastaan pysty kirjoittamaan edes tähän blogiin yhtään vapautuneesti. Jos pystyisin, tästäkin olisi enemmän hyötyä.

Ehkä minun pitää tutustua paremmin tähän ihmiseen.